Me oltiin viime yönä sukunimikaima-Jennin kanssa Knossoksella. Se sai jostain allensa custom-moottoripyörän ja rupesi päristelemään sillä niityllä. Auringonlaskussa ajaessaan se näytti punaisessa tukassa ja ruskeissa bootseissa niin kuvaukselliselta, että piti lähteä hakemaan kamera majapaikasta. Ainoa vaan, että siinä kohtaa tajusin, että mehän ollaankin Hervannassa ja Knossokselle on ihan törkee matka.
Mutta ei se mitään, koska Jenni neuvoi oikotien! Otin polkupyörän, ajoin Pohjois-Hervantaan ja siitä Kanjonin (Hervannassa jopa on oikeasti kanjoni, vaikka sekin kuulostaa unihäröilyltä) reunustaa seuraten länteen. Ja kas, siellähän jo hetken päästä näkyikin sillalla tienviitat ORIMATTILA ja KNOSSOS! Ei muuta kuin siitä vaan Knossoksen suuntaan ja pian olinkin jo hotellilla. Paitsi että se hotelli olikin jo siinä vaiheessa meidän Hallituskadun talo, jossa hiipparoin luvatta. Siellä entisessä meidän rapussa oli joku huoltomiesmajoitus ja niille äijille oli rakennettu nukkumapaikkoja rapussa oleviin syvennyksiin. Kävin siellä kellarissa vessassa ja yritin liikkua hiljaa.
Takaisin pyörillessäni palasinkin johonkin keskusta-alueelle ja näin Jaken (isäpuoli) baarissa. Menin sen kanssa yhdelle ja ajattelin, että kyllä Jenni jaksaa odottaa ja kun tässä matkassa meni muutenkin niin kauan, niin ei siellä mitään kuvausvaloa enää ole. Kun vihdoin pääsin sinne niitylle, ei siellä enää ketään ollut. Bongasin kuitenkin jonkun toisen kaverin ja jatkettiin sen kanssa iltaa. Kun palattiin hotellille, katselin itseäni hissin peilistä ja totesin, että olenpa näemmä ottanut tatuointeja joka paikkaan, myös naamaan ja kaulaan. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että tatskat olikin vaan kynällä piirrettyjä ja täplät naamassa pelkkiä aurinkoisesta Knossos-päivästä johtuvia pisamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti