Pännii ku pientä pupua, joka on väkisin viety ulos valjaissa. Ostetaan: vähän käytetty toimiva kristallipallo, osamaksulla.
P.S. Toi Aulanko oli paha paikka, pohkeet oli kolme päivää niin jumissa että yhyy. Pitäkää kiviset karhunne, minä pysyn vastedes tasamaalla.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
torstai 14. toukokuuta 2009
Exoottista
Tekstareita puhelimesta siivotessa löytyi ehdottomasti hämärin viesti, joka mulle on lähetetty. Tuli kyllä väärään numeroon, minkä kerroin vastausviestissä, mutta siihen ei tullut kommenttia. En ois kyllä tienny vastaustakaan.
"Mikä oli telkkarin hilajännite vuonna -69? Puhutaan teeveen katodiputkesta kaskadidiodilla."
Paljon määkin tiedän, mutta toi ei oo ihan mun ydinosaamisaluetta. En ollut koskaan aiemmin kuullut sanaa hilajännite enkä kaskadidiodi (kaikki nämä sanat erikseen kyllä, vaikken ehkä osaisi suoralta kädeltä määritellä niitä), mutta ne kuulostavat kiehtovilta. Nyt mun blogi sitten pomppaa jonkun silmille, kun ihmispolo yrittää etsiä noista tietoa. Pahoittelen, ei oo vastausta täällä. Kysy joltain random-tekstarilla?
"Mikä oli telkkarin hilajännite vuonna -69? Puhutaan teeveen katodiputkesta kaskadidiodilla."
Paljon määkin tiedän, mutta toi ei oo ihan mun ydinosaamisaluetta. En ollut koskaan aiemmin kuullut sanaa hilajännite enkä kaskadidiodi (kaikki nämä sanat erikseen kyllä, vaikken ehkä osaisi suoralta kädeltä määritellä niitä), mutta ne kuulostavat kiehtovilta. Nyt mun blogi sitten pomppaa jonkun silmille, kun ihmispolo yrittää etsiä noista tietoa. Pahoittelen, ei oo vastausta täällä. Kysy joltain random-tekstarilla?
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
Karhuja ja alpakoita
Läksin hetken mielijohteesta retkelle Hämeenlinnaan Aulangolle, kun perseeseen meinasi kasvaa naavaa sohvalla istumisesta. Parkkeerattuani auton kirmasin ekana lammen rantaan istuksimaan ja vesilintuja tiirailemaan. Metsänpohja oli täynnä valkovuokkoja ja metsä tuoksui muhevan keväiseltä. Oli aika tuulista ja tuli vilu, joten jatkoin matkaa ja könysin kohti näkötornia. Alaspäin oli tulossa ilmeisesti tyttärensä käsipuolessa vanha mummu, jolle nostan kuvaannollista hattua, jos oli itse kivunnut mäen ylöskin.
En käynyt näkötornissa (liikaa ihmisiä) enkä kahvilassa (liikaa herkkuja), vaan steppasin oikopäätä rappuset alas karhulinnaan. Alas päästessä jalat oli jo ihan maitohapoilla ja ajatus paluumatkasta itketti. Olinkin ovela ja hetken istuttuani poistuin toista kautta, missä ei ole laisinkaan rappusia! Oli sielläkin vähän jyrkkää mäkeä, mutta koska kävelin suoraan parkkipaikalle, jyrkin nousu jäi pois ja selvisin hengissä.
Kotimatkalla näin muutamia villavia alpakoita ja hevoisen. Hämeenlinnasta oli tulossa synkkiä pilviä eli kohta varmaan sataa sataa ropisee. Onneks en ruvennu tänään mattopyykille! En muuten taidakaan tehdä tänään sitä linssipataa, koska ei oo parsakaalia eikä kukkakaalia pakkasessa, vaikka luulin. Tehnen sitä sitten vaikka huomenna, jos jaksan käydä kaupan kautta. Tänään voisi pupeltaa vaikka izzetehtyä pizzaa.
En käynyt näkötornissa (liikaa ihmisiä) enkä kahvilassa (liikaa herkkuja), vaan steppasin oikopäätä rappuset alas karhulinnaan. Alas päästessä jalat oli jo ihan maitohapoilla ja ajatus paluumatkasta itketti. Olinkin ovela ja hetken istuttuani poistuin toista kautta, missä ei ole laisinkaan rappusia! Oli sielläkin vähän jyrkkää mäkeä, mutta koska kävelin suoraan parkkipaikalle, jyrkin nousu jäi pois ja selvisin hengissä.
Kotimatkalla näin muutamia villavia alpakoita ja hevoisen. Hämeenlinnasta oli tulossa synkkiä pilviä eli kohta varmaan sataa sataa ropisee. Onneks en ruvennu tänään mattopyykille! En muuten taidakaan tehdä tänään sitä linssipataa, koska ei oo parsakaalia eikä kukkakaalia pakkasessa, vaikka luulin. Tehnen sitä sitten vaikka huomenna, jos jaksan käydä kaupan kautta. Tänään voisi pupeltaa vaikka izzetehtyä pizzaa.
lauantai 9. toukokuuta 2009
Sieniä ja muuta ruokaa
Tän illan saunasta tuli hyvä olo ja naama on pehmoinen kuin vasikannahka. Mutta ihohuokoset on edelleen tuntien jälkeen Mariaanien haudan luokkaa! Sais jo supistua vähän säädyllisemmiksi. Onneks ei oo sentään enää näppyjä kuten pitkin kevättä oli. Myöhäispuberteetti ei tee ihmisestä viehättävää. Muutenkin nahka tykkää kun ei oo pakkasta. Paitsi päänahka, joka pukkaa jotain seitikkiä vai mikä sieni se oli ja mun olkapäillä on ikuinen valkea joulu. Kai se on pakko käyttää vain vaaleita paitoja kunnes Ketoconazol tepsii. Yököttää. Olis hieno vetää kalju, mutku pää on kuutio niin näyttäisi irvokkaalta.
Tänään oli sentään hyvä ruoka, Wilhelmin jotain chili-sulakejuusto-makkaraa ja maissintähkiä grillattuna ja uusia perunoita. Ulkomaiset uudet perunat on muuten ihan yhtä hyviä kuin suomalaiset. Jotkut luulee, että peruna on keksitty Suomessa, muttei ole eli ulkomaanpelletkin voi osata kasvattaa niitä. Huomenna teen linssipataa, toivottavasti tulee ees melkein yhtä hyvää kuin siskon tekemästä. Jonain päivänä on kyllä pakko tehdä jotain kaalijuttua, tuli mieliteko kun Pepsulla oli sairas snack-siili (http://i167.photobucket.com/albums/u130/PepSun/lapset/kaalisiili.jpg). Tollanen siili olis huipuinta iskeä pöytään aamulla, jos olisi säikkykrapulassa herääviä yövieraita!
Tänään oli sentään hyvä ruoka, Wilhelmin jotain chili-sulakejuusto-makkaraa ja maissintähkiä grillattuna ja uusia perunoita. Ulkomaiset uudet perunat on muuten ihan yhtä hyviä kuin suomalaiset. Jotkut luulee, että peruna on keksitty Suomessa, muttei ole eli ulkomaanpelletkin voi osata kasvattaa niitä. Huomenna teen linssipataa, toivottavasti tulee ees melkein yhtä hyvää kuin siskon tekemästä. Jonain päivänä on kyllä pakko tehdä jotain kaalijuttua, tuli mieliteko kun Pepsulla oli sairas snack-siili (http://i167.photobucket.com/albums/u130/PepSun/lapset/kaalisiili.jpg). Tollanen siili olis huipuinta iskeä pöytään aamulla, jos olisi säikkykrapulassa herääviä yövieraita!
Maaliskuinen unonen
Kopsaan hiirifoorumille 25.3. kirjoittamani unikuvauksen kanssa tänne.
Toissaöisessä unessa olin palaamassa illansuussa jostain kotiin ja kaivoin oman talon kohdalla avaimia taskusta, mutta huomasin, että eihän sen paikalla olekaan muuta kuin tiilinen perustus, jonka päällä on kerros vettä. Läheinen joki oli tulvinut ja vienyt koko kadun talot mennessään, siellä niitä lillui pitkin jokea ja joku intiaanimies hiippaili joessa tutkailemassa, mihin suuntaan tilanne on kehittymässä.
Mun talo oli sellainen hollantilaistyyppinen ja kaiholla katsoin, kun se lipui kohti horisonttia. (Oikeasti asun ihan tavallisessa 70-luvun rivitalossa, jossa on vain pieni puropahanen muutaman kymmenen metrin päässä metsässä.) Lampsin sitten apeana paikalliseen tavernaan ajatellen, että siellä voisi olla joku tuttu joka tarjoaisi majapaikan, mutta sain kuulla, että tulvan vuoksi on tullut tautiepidemioita ja jouduin auttamaan informaation levittämisessä. Teipatessani tavernan oveen ilmoitusta "Kuppaa Töölössä" ajattelin, että tätä ei kyllä kukaan usko.
Viime yönä tai no aamuyöllä klo 5 heräsin ihan oikeasti siihen, että jotain pamahti takaoveen lujaa. Sydän pamppaillen katsoin varovasti verhon raosta, onko siellä kirvesmurhaaja vai mitä hittoa, mutta se olikin vain pakkasessa paukahtanut 1,5 litran kivennäisvesipullo. No, sen jälkeen ei tullut uni ihan helpolla, mutta viimein kun nukahdin, näin painajaista että meidän molemmat autot oli pahoinpidelty yön aikana.
Toisessa oli penkit revitty irti ja sisätilanlämppäri heitetty lasista läpi ja toisella oli käyty jossain rässimässä niin, että se oli ihan pilalla ja rekisterilaatatkin oli vaihdettu. Pihassa oli ruoviteltu niin, että rässityn auton perä oli uponnut syvälle ja nokka osoitti talon katon yli. Herättyä oli pakko käydä tarkistamassa, onko autot kunnossa, kun uni oli kaikessa absurdiudessaan niin todellinen...
Toissaöisessä unessa olin palaamassa illansuussa jostain kotiin ja kaivoin oman talon kohdalla avaimia taskusta, mutta huomasin, että eihän sen paikalla olekaan muuta kuin tiilinen perustus, jonka päällä on kerros vettä. Läheinen joki oli tulvinut ja vienyt koko kadun talot mennessään, siellä niitä lillui pitkin jokea ja joku intiaanimies hiippaili joessa tutkailemassa, mihin suuntaan tilanne on kehittymässä.
Mun talo oli sellainen hollantilaistyyppinen ja kaiholla katsoin, kun se lipui kohti horisonttia. (Oikeasti asun ihan tavallisessa 70-luvun rivitalossa, jossa on vain pieni puropahanen muutaman kymmenen metrin päässä metsässä.) Lampsin sitten apeana paikalliseen tavernaan ajatellen, että siellä voisi olla joku tuttu joka tarjoaisi majapaikan, mutta sain kuulla, että tulvan vuoksi on tullut tautiepidemioita ja jouduin auttamaan informaation levittämisessä. Teipatessani tavernan oveen ilmoitusta "Kuppaa Töölössä" ajattelin, että tätä ei kyllä kukaan usko.
Viime yönä tai no aamuyöllä klo 5 heräsin ihan oikeasti siihen, että jotain pamahti takaoveen lujaa. Sydän pamppaillen katsoin varovasti verhon raosta, onko siellä kirvesmurhaaja vai mitä hittoa, mutta se olikin vain pakkasessa paukahtanut 1,5 litran kivennäisvesipullo. No, sen jälkeen ei tullut uni ihan helpolla, mutta viimein kun nukahdin, näin painajaista että meidän molemmat autot oli pahoinpidelty yön aikana.
Toisessa oli penkit revitty irti ja sisätilanlämppäri heitetty lasista läpi ja toisella oli käyty jossain rässimässä niin, että se oli ihan pilalla ja rekisterilaatatkin oli vaihdettu. Pihassa oli ruoviteltu niin, että rässityn auton perä oli uponnut syvälle ja nokka osoitti talon katon yli. Herättyä oli pakko käydä tarkistamassa, onko autot kunnossa, kun uni oli kaikessa absurdiudessaan niin todellinen...
Hyvää yötä mulle.
Viime yönä olin laivalla jossain tapahtumassa, jota oli markkinoitu bingona. Siinä oltiin sellaisilla kokoontaittuvilla varavuoteilla istumassa. Joku vissiin heitti jossain jotain noppaa tms. ja sen mukaan sänkyjä siirreltiin tilassa. No sitten arpaonni "suosi" minua ja sänkyni singahti seinää vasten, taittui badenbaden-tyyppiseksi ja nousi ylöspäin jonkun nostimen varassa. Vieressäni vasemmalla istui tapahtuman tuomari ja hänen toisella puolellaan joku nainen.
Tämä nainen rupesi esittämään kysymyksiä, ensin kysyi veriryhmääni ja sitten, tykkäänkö enemmän poimutetuista vai sileistä meetwurstisiivuista. Vastasin, että veriryhmä on O ja tykkään enemmän sileistä siivuista. Sitten nainen julisti, että hän haluaa ostaa selkärankani! Tajusin, että tää on joku sairas elinkauppapeli ja hädissäni - joskin voitonriemuisena - sanoin, että mulla on skolioosi.
Nainen kuitenkin käski mun harkita ja antoi muutaman punaisen tuhannen euron setelin, jotka saisin pitää jos antaisin hänelle selkärankani (rahoista varmaan oliskin siinä vaiheessa hirveesti iloa?). Palasin hyttiini ja mietin, saisinko jotenkin pidettyä rahat JA selkärankani ja keksin, että kun suikaloin setelit ohuiksi ja kerin ne kuten lankakerät, voin väittää ettei mulla mitään rahoja ole.
Dear Eki, tarviiks mun mennä nuppitohtorille?
Tämä nainen rupesi esittämään kysymyksiä, ensin kysyi veriryhmääni ja sitten, tykkäänkö enemmän poimutetuista vai sileistä meetwurstisiivuista. Vastasin, että veriryhmä on O ja tykkään enemmän sileistä siivuista. Sitten nainen julisti, että hän haluaa ostaa selkärankani! Tajusin, että tää on joku sairas elinkauppapeli ja hädissäni - joskin voitonriemuisena - sanoin, että mulla on skolioosi.
Nainen kuitenkin käski mun harkita ja antoi muutaman punaisen tuhannen euron setelin, jotka saisin pitää jos antaisin hänelle selkärankani (rahoista varmaan oliskin siinä vaiheessa hirveesti iloa?). Palasin hyttiini ja mietin, saisinko jotenkin pidettyä rahat JA selkärankani ja keksin, että kun suikaloin setelit ohuiksi ja kerin ne kuten lankakerät, voin väittää ettei mulla mitään rahoja ole.
Dear Eki, tarviiks mun mennä nuppitohtorille?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)