Läksin hetken mielijohteesta retkelle Hämeenlinnaan Aulangolle, kun perseeseen meinasi kasvaa naavaa sohvalla istumisesta. Parkkeerattuani auton kirmasin ekana lammen rantaan istuksimaan ja vesilintuja tiirailemaan. Metsänpohja oli täynnä valkovuokkoja ja metsä tuoksui muhevan keväiseltä. Oli aika tuulista ja tuli vilu, joten jatkoin matkaa ja könysin kohti näkötornia. Alaspäin oli tulossa ilmeisesti tyttärensä käsipuolessa vanha mummu, jolle nostan kuvaannollista hattua, jos oli itse kivunnut mäen ylöskin.
En käynyt näkötornissa (liikaa ihmisiä) enkä kahvilassa (liikaa herkkuja), vaan steppasin oikopäätä rappuset alas karhulinnaan. Alas päästessä jalat oli jo ihan maitohapoilla ja ajatus paluumatkasta itketti. Olinkin ovela ja hetken istuttuani poistuin toista kautta, missä ei ole laisinkaan rappusia! Oli sielläkin vähän jyrkkää mäkeä, mutta koska kävelin suoraan parkkipaikalle, jyrkin nousu jäi pois ja selvisin hengissä.
Kotimatkalla näin muutamia villavia alpakoita ja hevoisen. Hämeenlinnasta oli tulossa synkkiä pilviä eli kohta varmaan sataa sataa ropisee. Onneks en ruvennu tänään mattopyykille! En muuten taidakaan tehdä tänään sitä linssipataa, koska ei oo parsakaalia eikä kukkakaalia pakkasessa, vaikka luulin. Tehnen sitä sitten vaikka huomenna, jos jaksan käydä kaupan kautta. Tänään voisi pupeltaa vaikka izzetehtyä pizzaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti