lauantai 9. toukokuuta 2009

Hyvää yötä mulle.

Viime yönä olin laivalla jossain tapahtumassa, jota oli markkinoitu bingona. Siinä oltiin sellaisilla kokoontaittuvilla varavuoteilla istumassa. Joku vissiin heitti jossain jotain noppaa tms. ja sen mukaan sänkyjä siirreltiin tilassa. No sitten arpaonni "suosi" minua ja sänkyni singahti seinää vasten, taittui badenbaden-tyyppiseksi ja nousi ylöspäin jonkun nostimen varassa. Vieressäni vasemmalla istui tapahtuman tuomari ja hänen toisella puolellaan joku nainen.

Tämä nainen rupesi esittämään kysymyksiä, ensin kysyi veriryhmääni ja sitten, tykkäänkö enemmän poimutetuista vai sileistä meetwurstisiivuista. Vastasin, että veriryhmä on O ja tykkään enemmän sileistä siivuista. Sitten nainen julisti, että hän haluaa ostaa selkärankani! Tajusin, että tää on joku sairas elinkauppapeli ja hädissäni - joskin voitonriemuisena - sanoin, että mulla on skolioosi.

Nainen kuitenkin käski mun harkita ja antoi muutaman punaisen tuhannen euron setelin, jotka saisin pitää jos antaisin hänelle selkärankani (rahoista varmaan oliskin siinä vaiheessa hirveesti iloa?). Palasin hyttiini ja mietin, saisinko jotenkin pidettyä rahat JA selkärankani ja keksin, että kun suikaloin setelit ohuiksi ja kerin ne kuten lankakerät, voin väittää ettei mulla mitään rahoja ole.

Dear Eki, tarviiks mun mennä nuppitohtorille?

Ei kommentteja: