Laitanpa nää tännekin, oli taas niin tervettä meininkiä parina yönä...
Toissayönä mulla oli hirveä painajainen, jossa sisko piti mua ja äitiä panttivankeina. Yritin soittaa poliisille, mutten millään muistanut numeroa (tää tapahtuu mulle usein unissa) ja sit kun pälkähti päähän että niin 112, niin taas tietysti puhelin sekosi ja tuli näytölle ihan väärät numerot, vaikka painoin ihan oikeita. Vihdoin onnistui saada puhelu oikeaan paikkaan, mutten voinut tietty siskon kuullen puhua, joten teeskentelin että meen parvekkeelle puhumaan kaverille ja hymyilin posket krampissa olkkarin ikkunan läpi seonneelle siskolle kuin olisin jutellut mukavia kaverille. Siinä puhuessani huomasin, että parvekkeen alla on valtava kasa pehmeän näköistä lunta ja päätin pelastautua hyppäämällä, vaikka olinkin paljain jaloin yöpaidassa. Juoksin läheiseen rivitaloon ja pyysin piilopaikkaa siksi aikaa, että poliisit pääsevät paikalle. Uni keskeytyi sireenien ääneen eli siihen, kun kännykkä alkoi rimputtaa heräämisen merkiksi.
Viime yönä taas olin valtavissa sukujuhlissa, jossa oli sairaat määrät makeita herkkuja enkä voinut lopettaa mässäilyä. Siellä oli myös jollain sukulaiskersalla iso laatikollinen huonokuntoisia marsuja, joita säälittelin. Sitten keskiyöllä piti olla Masterstroken keikka pihalla laitumella, mutta mulla oli tosi huono olo niistä herkuista ja koska oli törkeä helle (joo, yöllä...), hikoilin kuin sika ja meikit valuivat pitkin naamaa. Huolissani mietin, että kiva sit mennä huomenna tän näköisenä töihin, kun en ehdi meikata uudestaan.
Mua pikkusen huolestuttaa, kun nyt pitäis taas mennä unten hämärille maille. Jos otan rillit pois, en ehkä näe uniani?
1 kommentti:
No huhhuh!
Lähetä kommentti